Askellajit part. 2 - Vermon suora

"...ja etusuora aukeaa viimeistä kertaa, kärjessä ravaa tasaisesti Julmuri, selässään Sonja Rytinki. Ruuna aloittaa loppukirin ja ravaa helppoon voittoon..."

Joo. Harmi vaan että meidän pikku kenttä ei vermon suorasta käy ja toivosin että Julleki ymmärtäis sen. Eli tosiaan, suurin ongelma ravissa on aikalailla sama kuin käynnissäki - vauhdin hallitseminen.

Nykyään ongelmana ei ole enää laahustava ravi mitä Julle esitteli ihan alkuaikoina, vaan nykyään ravi lähtee joko välittömästi tahdikkaana ja hyvänä, tai hillittömän vauhdikkaana. Nykyään ei onneksi enää vaadi paljoa että ravin saa hallintaan, mutta olisi se meille molemmille helpompaa jos ei tarvis alussa taistella että mikä se tahti tänään on. 

Tässä Jullella on "kaahailumodi" päällä - kulkee etupainosena ja painaa ohjaa vasten

Ravin yleensä yritän saada hallintaan tekemällä ravi-seis-siirtymisiä sekä ratsastamalla isolla ympyrällä. Yleensä helpoimmalla pääsee kun heti alussa menee isolle ympyrälle ja ratsastaa ravin hallintaan (minkä ite teen yleensä vaan puksuttelemalla harjotusravia ja tekemällä siirtymisiä ravin sisällä). Tästä sitten voi lähteä suoralle uralle, ja jos kaahaaminen jatkuu, uudelleen ympyrälle. Eli periaatteessa kaahailuongelma ei meillä oo mitenkään hillittömän suuri, ja se on helppo ratkasta.

Tällaista Jullea yritän hakea aina treeneissä! Rento ja kulkee hyvin

Kuitenkin siirtymiset ravin sisällä tuntuu vähän enemmän olevan hukassa. Vaikka Julle käyttäis selkäänsä "normaalissa" ravissa, se katoaa ihan täysin siinä vaiheessa jos yrittää ratsastaa pienempää tai isompaa ravia. Yritän ratsastaa ravia istunnalla, mutta silti tuntuu että Julle sekoaa ihan täysin jos pyydän esimerkiksi lyhyempää ravia jossa sillä ois selkä mukana. Laahustava mummoravi kyllä onnistuu, mutta haluan että ne kintut polkee sinne mahan alle samalla lailla kuin normiravissakin. Isomman ravin ratsastus on puolestaan vähän helpompaa. Tällä hetkellä oon antanu Jullen ite isontaa sitä ravia - ainut mitä oikeastaan pyydän siltä on se että se venyy ohjan mukana. Eli myötään ohjasta, ja hevosen tulee venyttää askelta itse. Viime aikoina tää on alkanu onnistumaan enemmän ja enemmän mistä oon oikeen tyytyväinen, mutta jos vaan se ravin kokoaminen onnistui paremmin niin voi että olisin onnellinen! 

Mutta tosiaan - lyhyt postaus näin viikonlopun loman jälkeen, huomenna jatkuu treenit ja perjantaina lähdetään takaisin Ouluun. Saapa nähä mitä Julle tykkää uudesta tallista ja uusista kavereista :) Ja pakko myös sanoa että ku tänään revin Jullelta etukavioista kengät pois, nii ei voi muuta ku kiittää kengittäjiä että ne jaksaa tehdä työtään! Mulla meni tunti saada kaks kenkää irti, hiki kaatu päälle ja mulla ja Jullella meinas molemmilla mennä jo hermot ku kengät ei tuntunu lähtevän irti. Mutta nyt sitte toiveissa ettei tarvis itellä nykkiä taas vähään aikaan nykkiä kenkuleita irti! Huomenna lähtee myös soitto meidän luottokenkääjälle, ja toiveissa on että Julle sais uudet kengät jalkaan jo heti perjantaina tai maanantaina :)

Askellajit part 1. - Lahnamaista käyntiä laukkaan asti

Koska oon tosi huonomuistinen kuvaamisen suhteen, päätin käyttää hyödyksi vanhoja kuvia ja kirjotella meidän ongelmista ja ratkaisuista (luultavasti enimmäkseen ongelmista) askellajien suhteen, sekä kysellä jos teillä lukijoilla olisi hyviä ideoita! :D Näin keskellä yötä kun huoneessa on lähemmäs 30 astetta lämmintä on hyvä kirjotella omia ajatuksia, nukkuminen on nimittäin täys mahdottomuus. Pitänee pistää teltta pystyyn pihalle jos en muuta keksi.

Mutta tosiaan, käynti. Ei todellakaan Jullen heikoin askellaji silloin ku poni oikeasti on kuulolla ja polkee takaa eteen. Tähän tilanteeseen pääsy on se mikä tuottaa ongelmia! Alkukäynnit mennään yleensä ihan höntsäillen, jonka jälkeen otan ohjat käteen ja alan tekemään väistöjä ja ympyröitä käynnissä. Yleensä käynti on aluksi niiiin lahnamaista kuin hevosella vain voi olla, ja jostain syystä Julle on alkanu saamaan kilareita raipasta, joten sekään ei tuu kysymykseen. Raippaan uudelleentotuttaminen pitäis myös alottaa vähitellen, mutta se nyt on asia erikseen.

Lahnajulle - huomatkaa kuinka elämäänsäkyllästyneeltä tää poni näyttää :D kuva vuosimallia 2011

Tuntuu välillä että väistöt "syö" Jullen liikettä enemmän ku mitä niiden "pitäis". Pitäisi on huono sana tässä tapauksessa, mutta parempaakaan en keksiny. Ympyröillä yritän ratsastaa mahdollisimman paljon eteen kevyellä ohjastuntumalla, jolloin käynti paranee jo hieman - tällöin Julle saa paljon kehuja, ja käynti yleensä paraneekin hetkellisesti. Väistöissä käynti taas kuitenkin hiipuu, ja se takaosan voima mikä ympyröillä on saatu kasaan häviää taivaan tuuliin. Tiedostan kyllä itse myös pidättäväni liikaa edestä, joka luultavasti onkin suurin ongelma väistöissä - pitäis vaan heti alussa uskaltaa oikeasti päästää siitä ohjasta irti, nimittäin sellanen lahna mikä Julle alussa on tuskin lähtisi kaahottamaan vaikka tekisin väistöjä täysin ilman ohjaa :D

Mutta auta armias mitä käyntiä tää sitte päästelee kun ekat laukat on ratsastettu. Pari ympyrää laukassa ja tuntuu että hevonen ei enää ikinä kävele rauhassa! Tähän on auttanu vaan se, että tehdään paljonpaljon väistöjä ja siirtymisiä käynnistä pysähdykseen. Antasin suoraan sanottuna sieluni jos keksisin tähän paremman ratkasun, sillä kymmenen kierrosta käyntiä joka sisältää miljoona pysähdystä ja peruutusta yhdistettynä väistöihin alkaa vähitellen tympiä, sekä mua etttä hevosta. Varsinki ku tuntuu että Julle ei yksinkertaisesti sisäistä sitä että aina ei voi laukata. Eikä nostaa laukkaa. Eikä oikeestaan edes ajatella laukkaa!

Tältä puolestaan näyttää liibalaabajulle! Askellaji ei oo ihan käynti, mutta ilme on ponilla täysin sama

Aikasemmin testailin että jospa Jullelle auttais sama mikä auttoi eräälle toiselle suokille mitä ratsastin muutama vuosi sitten - laukan jälkeen pitkät ohjat niin että hevonen saa "hengähdystauon". Noh, eihän se toiminut, ainakaa niinku olisin toivonu :D Siitä seurasi vain se että Julle kyllä rentoutu pitkillä ohjilla, mutta sama tikutus alko uudelleen ku otin ohjat takaisin käteen. Pitäisi siis keksiä jotain millä tuon ponin saisi rennoksi ihan ohjat kädessä. Eli mielellään siis jotain millä Jullen sais unohtamaan kaiken liibalaaban mitä se ajattelee laukan jälkeen!

Kuitenkin, rento käynti on siis mahdollista meillä niin ennen ku jälkeenki laukkojen - jälkeenpäin se vaan on miljoona kertaa vaikeampaa. Ennen laukkoja Jullea tarvii sentään "vain" ratsastaa reippaasti eteen - ja opetella ite päästämään siitä ohjasta myös irti.

Tässä alkaa olla jo pieni aavistus siitä miten pitäis liikkua - vielä sais poni kuitenkin polkea enemmän takaa ja ylipäätään _liikkua eteen_

Nyt tän kirjottelun ja ajattelun jälkeen päätin että alkukäyntien jälkeen taidan jättää ainakin joksikin aikaa väistöt kokonaan pois, ja keskittyä siihen eteenpäin ratsastukseen - väistöjä on varmaan parempi tehdä sitte ku poni kuumahtaa ja tuntuu leviävän käsiin. Peukut pystyyn että ehkä sillä sais Jullen vähitellen tajuamaan että töitä tehdään laukkojen jälkeenki!

11.7.2014 Videot

No nyt, videot on lopultaki blogissa asti!  Youtubeen ne pääty jo muutama päivä sitte, mutta blogspot ei jostain syystä suostunu yhteistyöhön että olisin ne tänne asti saanu. Mutta parempi myöhään ku ei millonkaa!

ps. oon rakastunu, sain lopultaki ostettua uudet ratsastushousut noitten vanhojen ja rikkinäisten tilalle mitkä mulla näissäki videoissa on jalassa! 

Kesän treenailut

Päätin hoitaa kuulumisten kertomisen tällä kertaa isolla kuvapläjäyksellä. Ollaan Jullen kanssa oltu Pudasjärvellä nyt kesä- ja heinäkuu, ja elokuun alussa suunta onkin Hietasaaren sijasta Äimärautio. Saapa nähä että onko tässä nyt se meidän mahdollisuus valmentautumiseen ja kilpailemiseen!

Julle on alkanu toimia oikeinki kivasti, ja varsinki laukka on kehittyny kesän aikana tosi paljon. Kesäkuu meni aika pitkälti pitkiä maastolenkkejä tehden sillä maastot oli Pintamolla mitä parhaimmat, ja nyt heinäkuussa ollaan yritetty keskittyä "ihan oikeaan" harjoitteluun, eli ollaan hypätty ja pyöritty kentällä. Mutta nyt niitä kuvia, videoita tulossa myöhemmin :) Peltokuvien (c) Hannu Manninen

Pitkiin maastolenkkeihin sisälty mm. lenkki Taimenmutkassa, matkaa tuli yhteensä 14km!

Pisin lenkki oli Kuksa-nimiselle kioskille, eestakasin matkaa kerty yhteensä 22km. Julle päätti ottaa pikku torkut paikanpäällä :)

Karkaamista Julle yritti moneen kertaan, ja onnistuki siinä enemmän ku kerran

Paras hyppysää ikinä!