Huhu, toissapäivän epäonnistuneen maaston jälkeen päätin eilen mennä hirveetä koulutuuppausta, onhan se perhana kumma ku ei hevonen enää pysähy :D Päätin mennä siirtymisiä, ja alkuverkassa sitte menin myös vähä pohkeenväistöä. Parin viikon koulutauon jälkeen oli ponilta pohkeenväistöki vähä hukassa, mutta kivasti se sieltä sitte löyty.
Sen jälkeen aloin vaatimaan _tosi_ tarkkoja käynti-seis, käynti-ravi ja ravi-seis siirtymisiä. Meni jonku aikaa että Julle tajus että tästä ei pääsekkää riehumalla karkuun. Kerran meinas pysähyksessä keulia ku seisottiin muka liian pitkään... Mutta sitte ku noi alko sujumaan, nii aloin ottamaan peruutus-ravi, ravi-laukka ja laukka-käynti siirtymiä, ja olin ihan onnesta soikeena ku Julle kuunteli tosi hyvin, ja siirtymiset onnistu tuosta vaan. Oli tosi kevyt suusta, ja ravissaki oli pitkästä aikaa helppo istua! Päätin ottaa extemporena myös peruutus-laukka siirtymiä mitä ei olla koskaan menty, mutta kerran onnistu tosi kivasti. Laukka tosin oli väärä, mutta olin silti tosi tyytyväinen.
Totesin vielä senki, että laukka on parantunu huomattavasti. Laukka on nykyään paljo rauhallisempaa, vaikka lähdöissä Julle ottaaki vielä muutaman kiitolaukka-askeleen. Molempiin suuntiin siis löytyy jo rauhallinen laukka, joita Julle ei tosin jaksa vielä pitää kovin kauaa yllä. Vääriä laukkojakaan ei oo ihan "normaaleissa" nostoissa tullu pitkiin aikoihin. Suurta edistystä, ku miettii että pari kuukautta sitte vasen laukka ei meinannu nousta millään, laukka oli selvästi nelitahtista ja rauhallisuudesta ei ollu tietoakaan. Kyllä tää poni näyttää oopivan, vaikka sitä ei joskuis uskoiskaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti