Treenejä ja kisoja

Hui, tajusin äsken että edellisestä postauksesta on kulunu jo melkein puoli vuotta! En oo saanu mitään aikaseksi, koulujutut painaa päälle ja kuvaajista on puutetta, ja kuvattomat postaukset on ainakin omasta mielestä aika tylsiä. Mutta nyt tuli tällainen pieni rako että mullaki on aikaa kirjotella, joten kerrataan kuulumisia taas pitkästä aikaa!

Postauksen kuvat; kaksi ensimmäistä (c) Irja Korhonen, kaksi jälkimmäistä (c) Saara Niskala

Meidän treenit on jatkunu koko talven läpi enimmäkseen Suskin ja Paavon kenttätreenien osalta, ja muutamissa kisoissa on käyty myös pyörähtämässä. Talvella startattiin meidän ensimmäiset yhteiset koulukisat, ja voi luoja minkälaista se oli :D Ohjelmana toimi harrasteluokan kenttäohjelma. Ja treenattiinko kouluaitoja etukäteen - no ei tietenkää! Pelkäsikö Julle niitä - enemmän ku mitää muuta! Eli eka koulurata oli Jullen osalta oikein jännittyny ja epämääränen, mutta se kuitenki suoritti kaiken mitä pyysin ja saatiin lähemmäs 54% radasta.

Toinen koulurata startattiin muutama viikko sitte, HeC -merkin kouluohjelma. Ja tässäkään välissä ei tietenkää sitä kouluaitojen sisässä ratsastamista treenattu (miten niin laiska rakentamaan...), mutta en ois yllä voinu olla ylpeempi ponista! Ei pelänny aitoja ollenkaa, ja suoritti oikein tasasesti. Laukassa Julle oli tosin hriveän jännittyny eikä laukannu ihan täysin kolmitahtisesti, mutta tätä lukuunottamatta oli kiva rata. Ja näistä kisoista saatiin vähän reilu 58%, eli edistystä on tapahtunu!

Parit seuraestekisat on myös käyty tässä Äimärautiolla. Kisoissa hypätty yleensä 60cm ja 80cm luokat, ja 80cm on alkanu sujumaan jo oikein kivasti. Yleensä ollaanki saatu puhdas rata josta tällasissa ns. "hyvän mielen kisoissa" on saanu ruusukkeen. Eilen käytiin sitte pomppimassa Äimärautiolla aluekisojen yhteydessä oleva seuraluokka 80cm, sieltä napattiin 4vp. Tää ei kuitenkaan mua haittaa, ekat ulkokisat tälle vuotta, rata oli tasainen ja Julle kuunteli.

Kuolaimissa meillä on myös tapahtunu muutos, tällä kertaa vähän parempaan päin. Varmaan blogin seuraajat tietääki että aikoinaan hyppäsin Jullella nivelillä, ja puolisen vuotta sitte vaihdoin ne pelhameihin että sani lisää kontrollia esteille. Nyt puolen vuoden treenien jälkeen voin todeta että treenit on tuottanu hurjasti tulosta ja ollaan päästy pariin otteeseen hyppäämään nivelillä! Ensimmäisen kerran vähän extemporena, viime torstaina olin menossa juoksuttamaan Jullen ja totesin että voisin sittekki hypätä koska esteet oli valmiina... Siinä sitte puolisen tuntia hypeltiin nivelet suussa ja Julle tuntu ihan älyttömän hyvältä, se kuunteli istuntaa eikä kaahaillu juuri ollenkaa. Toisen kerran hypättiin sitte nyt kisoissa, tällä kertaa oli vähän enemmän vauhtia mutta kuunteli silti tosi hyvin. Hyvällä tuurilla meillä ei tarvi enää siirtyä niveleihin takas, ainakaan rataesteitten osalta.

Mutta treenit jatkuu, me suunnataan kesäksi Kankaanpäähän mun kesätöitten takia. Oulu jää siis kesäksi taakse, mutta ei haittaa ollenkaa sillä kisojahan tuolta etelämmästä löytyy paljon paremmin. Näillä näkymin osallistutaan Niinisalossa kenttäkisoihin 11.-12.7, saa tulla moikkaamaan!

Karvat pois!

Todettiin että nyt talvea vasten, jonka kaiken järjen mukaan pitäis olla jo täällä, vois klipata Jullenki ku eihän tollasta karvapalloa saa ikinä kuivumaan vähänkää rankemman treenin jälkeen. Meinas vähän jännittää tää touhu koska Jullea ei oo ikinä ennen klipattu, ja päätin myös että en ala ite sitä klippaamaan koska mullakaan ei siitä oo kokemusta, joten ois voinu olla aika mielenkiintonen kombo.

Päädyttiin tutun kanssa klippaamaan Jullelle ns. "irish clip", eli kaula paljaaksi ja karvat jäi päähän, jalkoihin sekä selkään ja takapuolelle. Ennen klippausta perusteellinen harjaus koska pesu ei ollu mahollista, taskut täyteen nameja ja asiaan! Julle käyttäyty oikeen näppärästi, vähän säpsähteli kun klipperillä vedettiin ihoa pitkin ensimmäisen kerran, sekä sillon ku ajettiin korvien takaa ja ryntäiltä. Mutta olin kyllä superylpee ponista, ootin paljon hirveämpää showta!

Tän jälkeen sitte ponille talliloimi selkään, siihen päälle sadeloimi ja pihalle. Kulutin edellisen aamun siihen että ajelin bussilla pitkin Oulua ja ostin muutaman loimen käytettynä, pari talliloimea sekä uuden ulkotoppiksen. Eipähän palele tänä talvena :)

Ennen klippausta

Harja laitettiin kiinni jotta se ois mahollisimman vähän edessä klippauksen aikana

Klippauksen jälkeen

Kuulumisia

Pari kuukautta jo takana uudessa tallissa ja pakko sanoa että ihan kiva vaihto oli vaikka ensin vähä jänskättiki! Talliporukka on tosi kiva, talli itessään on rauhallinen ja Julle on rauhottunu myös tosi paljo - turhat ryskämiset ja pelleilyt on jääny melkein kokonaan pois.

Niinku tuolla aikasemmin sanoinki nii tässä vois olla meidän mahdollisuus päästä valmentautuun - ja niin se on ollukki! Takana on nyt parin kuukauden ajalta kolme estevalmennusta ja kaks kenttävalmennusta. Äimärautiolla tosiaan järkätään junnuvalmennuksia Oulun Ratsastajiin kuuluville junnuille, ja mun onneks oon junnu vielä tän vuoden loppuun! Estejunnuja on pitäny Mari Yliniemi sekä Katja Juntunen, kenttää Susanne Orelma-Törmänen. Propsit heille ku jaksaa tätä munki kaahailevaa puttea katella, ollaan saatu tosi hyviä vinkkejä esteiden suhteen ja suoritukset paranee koko ajan! Kenttätreenien jälkeen on tuntunu jo siltä että voitais päästä ens kesänä starttaamaan eka harrasteluokka, eli nyt pitäis alottaa alueluvan hommaaminen.

Koulupuolella ollaan humputeltu itekseen, vaikka siinäki tarvittais kyllä valmennusta. Pitänee siis ilmoittautua myös junnukouluun ja kattoa että antaisko opiskelijabudjetti periksi sen verran että vois käydä kahdet tai kolmet treenit viikossa ;) Jokatapauksessa koulutuuppailuki alkaa vähitellen tuottaa tulosta, ja Julle alkaa olla oikeen näppärä pallero. Aluksi meinaa edelleen kikkailla omiaan, mutta lopussa kulkee yleensä jo tosi hyvin! Laukkaki on alkanu sujua, ollaan alettu vähitellen harjotella kootumpana laukkaamista ja esimerkiks laukkavoltteja ollaan pystytty tekemään jo aina välillä. Edisty siis on tullu, ja ihan reilusti. Mulla alkaaki tänään syysloma, joten ens viikolla treenit jatkuu!

kuvat (c) Juho Viuhkola

Perillä!

Julle on perillä äimärautiolla ja mä "uudessa" kämpässä. Elämä hymyilee!

Askellajit part. 2 - Vermon suora

"...ja etusuora aukeaa viimeistä kertaa, kärjessä ravaa tasaisesti Julmuri, selässään Sonja Rytinki. Ruuna aloittaa loppukirin ja ravaa helppoon voittoon..."

Joo. Harmi vaan että meidän pikku kenttä ei vermon suorasta käy ja toivosin että Julleki ymmärtäis sen. Eli tosiaan, suurin ongelma ravissa on aikalailla sama kuin käynnissäki - vauhdin hallitseminen.

Nykyään ongelmana ei ole enää laahustava ravi mitä Julle esitteli ihan alkuaikoina, vaan nykyään ravi lähtee joko välittömästi tahdikkaana ja hyvänä, tai hillittömän vauhdikkaana. Nykyään ei onneksi enää vaadi paljoa että ravin saa hallintaan, mutta olisi se meille molemmille helpompaa jos ei tarvis alussa taistella että mikä se tahti tänään on. 

Tässä Jullella on "kaahailumodi" päällä - kulkee etupainosena ja painaa ohjaa vasten

Ravin yleensä yritän saada hallintaan tekemällä ravi-seis-siirtymisiä sekä ratsastamalla isolla ympyrällä. Yleensä helpoimmalla pääsee kun heti alussa menee isolle ympyrälle ja ratsastaa ravin hallintaan (minkä ite teen yleensä vaan puksuttelemalla harjotusravia ja tekemällä siirtymisiä ravin sisällä). Tästä sitten voi lähteä suoralle uralle, ja jos kaahaaminen jatkuu, uudelleen ympyrälle. Eli periaatteessa kaahailuongelma ei meillä oo mitenkään hillittömän suuri, ja se on helppo ratkasta.

Tällaista Jullea yritän hakea aina treeneissä! Rento ja kulkee hyvin

Kuitenkin siirtymiset ravin sisällä tuntuu vähän enemmän olevan hukassa. Vaikka Julle käyttäis selkäänsä "normaalissa" ravissa, se katoaa ihan täysin siinä vaiheessa jos yrittää ratsastaa pienempää tai isompaa ravia. Yritän ratsastaa ravia istunnalla, mutta silti tuntuu että Julle sekoaa ihan täysin jos pyydän esimerkiksi lyhyempää ravia jossa sillä ois selkä mukana. Laahustava mummoravi kyllä onnistuu, mutta haluan että ne kintut polkee sinne mahan alle samalla lailla kuin normiravissakin. Isomman ravin ratsastus on puolestaan vähän helpompaa. Tällä hetkellä oon antanu Jullen ite isontaa sitä ravia - ainut mitä oikeastaan pyydän siltä on se että se venyy ohjan mukana. Eli myötään ohjasta, ja hevosen tulee venyttää askelta itse. Viime aikoina tää on alkanu onnistumaan enemmän ja enemmän mistä oon oikeen tyytyväinen, mutta jos vaan se ravin kokoaminen onnistui paremmin niin voi että olisin onnellinen! 

Mutta tosiaan - lyhyt postaus näin viikonlopun loman jälkeen, huomenna jatkuu treenit ja perjantaina lähdetään takaisin Ouluun. Saapa nähä mitä Julle tykkää uudesta tallista ja uusista kavereista :) Ja pakko myös sanoa että ku tänään revin Jullelta etukavioista kengät pois, nii ei voi muuta ku kiittää kengittäjiä että ne jaksaa tehdä työtään! Mulla meni tunti saada kaks kenkää irti, hiki kaatu päälle ja mulla ja Jullella meinas molemmilla mennä jo hermot ku kengät ei tuntunu lähtevän irti. Mutta nyt sitte toiveissa ettei tarvis itellä nykkiä taas vähään aikaan nykkiä kenkuleita irti! Huomenna lähtee myös soitto meidän luottokenkääjälle, ja toiveissa on että Julle sais uudet kengät jalkaan jo heti perjantaina tai maanantaina :)

Askellajit part 1. - Lahnamaista käyntiä laukkaan asti

Koska oon tosi huonomuistinen kuvaamisen suhteen, päätin käyttää hyödyksi vanhoja kuvia ja kirjotella meidän ongelmista ja ratkaisuista (luultavasti enimmäkseen ongelmista) askellajien suhteen, sekä kysellä jos teillä lukijoilla olisi hyviä ideoita! :D Näin keskellä yötä kun huoneessa on lähemmäs 30 astetta lämmintä on hyvä kirjotella omia ajatuksia, nukkuminen on nimittäin täys mahdottomuus. Pitänee pistää teltta pystyyn pihalle jos en muuta keksi.

Mutta tosiaan, käynti. Ei todellakaan Jullen heikoin askellaji silloin ku poni oikeasti on kuulolla ja polkee takaa eteen. Tähän tilanteeseen pääsy on se mikä tuottaa ongelmia! Alkukäynnit mennään yleensä ihan höntsäillen, jonka jälkeen otan ohjat käteen ja alan tekemään väistöjä ja ympyröitä käynnissä. Yleensä käynti on aluksi niiiin lahnamaista kuin hevosella vain voi olla, ja jostain syystä Julle on alkanu saamaan kilareita raipasta, joten sekään ei tuu kysymykseen. Raippaan uudelleentotuttaminen pitäis myös alottaa vähitellen, mutta se nyt on asia erikseen.

Lahnajulle - huomatkaa kuinka elämäänsäkyllästyneeltä tää poni näyttää :D kuva vuosimallia 2011

Tuntuu välillä että väistöt "syö" Jullen liikettä enemmän ku mitä niiden "pitäis". Pitäisi on huono sana tässä tapauksessa, mutta parempaakaan en keksiny. Ympyröillä yritän ratsastaa mahdollisimman paljon eteen kevyellä ohjastuntumalla, jolloin käynti paranee jo hieman - tällöin Julle saa paljon kehuja, ja käynti yleensä paraneekin hetkellisesti. Väistöissä käynti taas kuitenkin hiipuu, ja se takaosan voima mikä ympyröillä on saatu kasaan häviää taivaan tuuliin. Tiedostan kyllä itse myös pidättäväni liikaa edestä, joka luultavasti onkin suurin ongelma väistöissä - pitäis vaan heti alussa uskaltaa oikeasti päästää siitä ohjasta irti, nimittäin sellanen lahna mikä Julle alussa on tuskin lähtisi kaahottamaan vaikka tekisin väistöjä täysin ilman ohjaa :D

Mutta auta armias mitä käyntiä tää sitte päästelee kun ekat laukat on ratsastettu. Pari ympyrää laukassa ja tuntuu että hevonen ei enää ikinä kävele rauhassa! Tähän on auttanu vaan se, että tehdään paljonpaljon väistöjä ja siirtymisiä käynnistä pysähdykseen. Antasin suoraan sanottuna sieluni jos keksisin tähän paremman ratkasun, sillä kymmenen kierrosta käyntiä joka sisältää miljoona pysähdystä ja peruutusta yhdistettynä väistöihin alkaa vähitellen tympiä, sekä mua etttä hevosta. Varsinki ku tuntuu että Julle ei yksinkertaisesti sisäistä sitä että aina ei voi laukata. Eikä nostaa laukkaa. Eikä oikeestaan edes ajatella laukkaa!

Tältä puolestaan näyttää liibalaabajulle! Askellaji ei oo ihan käynti, mutta ilme on ponilla täysin sama

Aikasemmin testailin että jospa Jullelle auttais sama mikä auttoi eräälle toiselle suokille mitä ratsastin muutama vuosi sitten - laukan jälkeen pitkät ohjat niin että hevonen saa "hengähdystauon". Noh, eihän se toiminut, ainakaa niinku olisin toivonu :D Siitä seurasi vain se että Julle kyllä rentoutu pitkillä ohjilla, mutta sama tikutus alko uudelleen ku otin ohjat takaisin käteen. Pitäisi siis keksiä jotain millä tuon ponin saisi rennoksi ihan ohjat kädessä. Eli mielellään siis jotain millä Jullen sais unohtamaan kaiken liibalaaban mitä se ajattelee laukan jälkeen!

Kuitenkin, rento käynti on siis mahdollista meillä niin ennen ku jälkeenki laukkojen - jälkeenpäin se vaan on miljoona kertaa vaikeampaa. Ennen laukkoja Jullea tarvii sentään "vain" ratsastaa reippaasti eteen - ja opetella ite päästämään siitä ohjasta myös irti.

Tässä alkaa olla jo pieni aavistus siitä miten pitäis liikkua - vielä sais poni kuitenkin polkea enemmän takaa ja ylipäätään _liikkua eteen_

Nyt tän kirjottelun ja ajattelun jälkeen päätin että alkukäyntien jälkeen taidan jättää ainakin joksikin aikaa väistöt kokonaan pois, ja keskittyä siihen eteenpäin ratsastukseen - väistöjä on varmaan parempi tehdä sitte ku poni kuumahtaa ja tuntuu leviävän käsiin. Peukut pystyyn että ehkä sillä sais Jullen vähitellen tajuamaan että töitä tehdään laukkojen jälkeenki!

11.7.2014 Videot

No nyt, videot on lopultaki blogissa asti!  Youtubeen ne pääty jo muutama päivä sitte, mutta blogspot ei jostain syystä suostunu yhteistyöhön että olisin ne tänne asti saanu. Mutta parempi myöhään ku ei millonkaa!

ps. oon rakastunu, sain lopultaki ostettua uudet ratsastushousut noitten vanhojen ja rikkinäisten tilalle mitkä mulla näissäki videoissa on jalassa!